torstai 24. lokakuuta 2013

Sprechen du Deutsch?

Hyvin hämmentynyt Mirka tässä gutenmorgenhallodankeschöngutentagtschüss.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja.. öh. Olen hyvin hämmentynyt! En puhu saksaa, joten oli ihan mielenkiintoista yrittää kommunikoida saksalaisten leipomotyöntekijöiden kanssa - hehän eivät siis puhu englantia ja mie puhun erittäin vähän saksaa. Ymmärtämistä ei yhtään helpota se, että ihmisiä on vähän sieltä sun täältä eli jokainen puhuu vähän erilaisella aksentilla tai murteella. Työntekijöitä on mm. Venäjältä, Puolasta, Belgiasta, Itävallasta, Hollannista sekä Kiinasta. Etenkin kahden venäläisen miehen puhetta on hyvin vaikea ymmärtää koska miun korviin heidän saksakin kuulostaa aivan venäjältä. Kommunikointiongelmista huolimatta voisin väittää olleeni enemmän hyödyksi kuin haitaksi, esimerkkiä näyttämällä tuli viesti perille mitä milloinkin teen. Ymmärrän sanan sieltä ja toisen täältä, sekin auttanee asiaa.
Aamulla ehdin jo vähän ahdistua ja panikoida kun tosiaan kukaan ei ymmärtänyt englantia yhtään. Onneksi yksi työntekijä tuli luokseni ja kertoi puhuvansa englantia ja ongelmatilanteissa hän voi tulla tulkiksi, se hetki oli ylivoimaisesti parhautta tässä reissussa! Ainakin toistaiseksi siis. Lisäksi myöhemmin päivällä eräs vanhempi työntekijä alkoi muistaa muutamia sanoja ja hyvin selkeästi näytti mitä pitää tehdä.

Yritin kaiken tohinan keskellä pistää merkille eroavaisuuksia Suomessa oppimani ja tämän työpaikan työtapojen ym. välillä:
-Ei ole pakollista pitää hattuja/hiusverkkoja
-Saksassa on valtavasti erilaisia leipiä - en ole ikinä nähnyt edes viikon sisällä yhtä monta leipälajia kuin tänään.
-Oppipoika-tyyppisen opetuksen vuoksi englanti ja muut vieraat kielet unohtuvat helposti koska niitä ei erityisemmin tarvitse. Eli lyhyesti: saksalaiset ovat koulussa tiettyyn ikään asti, sitten lähtevät yritykseen n. 3 vuoden ajaksi ja opettelevat ammatin siellä. Koulussa käydään yhtenä-kahtena päivänä viikossa. Kolmen vuoden jälkeen on koe jossa osaaminen testataan. Jos tuo kolmen vuoden jakso menee hyvin, on työpaikkakin tiedossa - tämä on yrityksille helppo rekrytointimenetelmä.
-Kananmunat rikotaan suurissa erissä, kerralla 5 litraa. Erittäin tärkeää pitää hanskat kädessä.
-Ruista ei käytetä, ainakaan tuossa leipomossa. Ns. tummat leivät saavat värinsä esimerkiksi tummasta siirapista. Kokojyväleipiä sitten taas löytyy monia erilaisia.-Leipurit eivät pakkaa tuotteita, vaan tarjoilijat.
-Suurin osa työntekijöistä miehiä. Naisia yrityksessä on tarjoilijoina ja harjoittelijoina. Erään työntekijän mukaan ala on miesvaltainen mm. siksi, että naiset eivät yksinkertaisesti jaksa raskasta leipomotyötä (toki tässä on muitakin kulttuuriin liittyviä poikkeavuuksia kuten kotiäitiyden suosio)

Samankaltaisuuksia:
-Jos tuotteet tehdään suurena sarjana, on tärkeää muistaa ettei tuote pääse kuivumaan välillä. Työpaikallani oli paljon erilaisia suihkepulloja joita käytettiin paljon jotta kuivuminen voitaisi minimoida.
-Työvaatteet ovat vaaleat - valkoiset, ei koruja, kynsilakkaa
-Siisteys (tietysti), samantyyppiset puhdistusmenetelmät
-Suurempaa kananmunaerää rikkoessa sama tekniikka kuin koulussa opetettu - eli ensin pienempään astiaan n. 5-6kpl ja siitä sitten kaadetaan isompaan astiaan josta näkee määrän. Näin estetään se, että mikäli yksi kananmuna on pilaantunut niin koko 5 litran satsia ei tarvi heittää pois, vain ne pienemmässä astiassa olevat kananmunat.
-Töitä tehdään kaksin käsin. Eli vaikkapa sämpylöitä pellille asetellessa et laita vain yhtä kerrallaan, vaan mieluiten taiteilet siihen kerrallaan neljä - kaksi molemmilla käsillä. Muuten tulee pienoinen hoppu kun erät ovat oikeasti isoja. Leivät riivataan kahdella kädellä.. Ihmisellä yleensä on kaksi kättä ja molempia myös käytetään.

Muita huomioita:
-Paljon erilaisia koneita (laskin ainakin 15 erilaista, laskuissa ei ole joka leipomosta löytyviä peruskoneita kuten uuneja tai taikinan valmistukseen käytettäviä koneita), silti suurin osa työstä tehdään käsin. Koneet lähinnä kaulaukseen sekä sämpylöiden pyörittelyyn/muotoiluun. Esimerkiksi yksi kone tekee sämpyläpallerosta litteän ja kiertää sen sitten rullalle, eli tulee pitkulainen sämpylä.

Sitten vähän kuvia! Valmiista tuotteista en oikein ehtinyt ottaa kuvaa, myymälän puolella oli koko ajan niin hirveästi ihmisiä etten kehdannut sinne mennä kuikuilemaan. Kuvat pitäisi pystyä klikkaamaan isommiksi.
Videoitakin otin, mutta ainakaan toistaiseksi en ole saanut niitä tänne lisättyä. Häätyy tutkia asiaa.













Kauhistus mikä kilometripostaus.. Mutta nyt tämä neiti lähtee ulos kun on niin nätti ilma ! Aurinko paistaa ja lämmintä ehkä joku 20*C. <3

-Mirka

2 kommenttia:

  1. hei,
    kiva lukea teidän blogia, kuvat kertovat myös paljon
    tsemppiä
    Raija

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus ja oi ku siel on lämmin tääl vain 10 astetta

    VastaaPoista