torstai 24. lokakuuta 2013

Videot Mirkan työpaikalta.

Tässä vähän tutkin asiaa ja päädyin nämä videot lisäämään sitten youtuben kautta. Toivottavasti toimivat. Kääntää en näitä osannut, eli kääntäkää ruutua tai päätänne ;) Saattoipa nuo automaattisestikin kääntyä, otappa noista nyt selvää kun näyttää joka kerta erilaiselta kun katsoo.
Seassa myös pari kuvaa vielä.

Tämä kone tekee pikkusämpylöistä vähän puikulan muotoisia.

Näitä perinteisellä pullanpyörityskoneella (valkoinen möhkäle tuossa pullien vieressä) tehtyjä pullia käytettiin pieniin rullasämpylöihin.
Tällä koneella tehtyjä sämpylöitä käytettiin isompien rullasämpylöiden tekoon (kaksi pientä, n.60g painoista pullaa isketään päälekäin ja siitä sitten kaulauskoneeseen)

Sprechen du Deutsch?

Hyvin hämmentynyt Mirka tässä gutenmorgenhallodankeschöngutentagtschüss.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja.. öh. Olen hyvin hämmentynyt! En puhu saksaa, joten oli ihan mielenkiintoista yrittää kommunikoida saksalaisten leipomotyöntekijöiden kanssa - hehän eivät siis puhu englantia ja mie puhun erittäin vähän saksaa. Ymmärtämistä ei yhtään helpota se, että ihmisiä on vähän sieltä sun täältä eli jokainen puhuu vähän erilaisella aksentilla tai murteella. Työntekijöitä on mm. Venäjältä, Puolasta, Belgiasta, Itävallasta, Hollannista sekä Kiinasta. Etenkin kahden venäläisen miehen puhetta on hyvin vaikea ymmärtää koska miun korviin heidän saksakin kuulostaa aivan venäjältä. Kommunikointiongelmista huolimatta voisin väittää olleeni enemmän hyödyksi kuin haitaksi, esimerkkiä näyttämällä tuli viesti perille mitä milloinkin teen. Ymmärrän sanan sieltä ja toisen täältä, sekin auttanee asiaa.
Aamulla ehdin jo vähän ahdistua ja panikoida kun tosiaan kukaan ei ymmärtänyt englantia yhtään. Onneksi yksi työntekijä tuli luokseni ja kertoi puhuvansa englantia ja ongelmatilanteissa hän voi tulla tulkiksi, se hetki oli ylivoimaisesti parhautta tässä reissussa! Ainakin toistaiseksi siis. Lisäksi myöhemmin päivällä eräs vanhempi työntekijä alkoi muistaa muutamia sanoja ja hyvin selkeästi näytti mitä pitää tehdä.

Yritin kaiken tohinan keskellä pistää merkille eroavaisuuksia Suomessa oppimani ja tämän työpaikan työtapojen ym. välillä:
-Ei ole pakollista pitää hattuja/hiusverkkoja
-Saksassa on valtavasti erilaisia leipiä - en ole ikinä nähnyt edes viikon sisällä yhtä monta leipälajia kuin tänään.
-Oppipoika-tyyppisen opetuksen vuoksi englanti ja muut vieraat kielet unohtuvat helposti koska niitä ei erityisemmin tarvitse. Eli lyhyesti: saksalaiset ovat koulussa tiettyyn ikään asti, sitten lähtevät yritykseen n. 3 vuoden ajaksi ja opettelevat ammatin siellä. Koulussa käydään yhtenä-kahtena päivänä viikossa. Kolmen vuoden jälkeen on koe jossa osaaminen testataan. Jos tuo kolmen vuoden jakso menee hyvin, on työpaikkakin tiedossa - tämä on yrityksille helppo rekrytointimenetelmä.
-Kananmunat rikotaan suurissa erissä, kerralla 5 litraa. Erittäin tärkeää pitää hanskat kädessä.
-Ruista ei käytetä, ainakaan tuossa leipomossa. Ns. tummat leivät saavat värinsä esimerkiksi tummasta siirapista. Kokojyväleipiä sitten taas löytyy monia erilaisia.-Leipurit eivät pakkaa tuotteita, vaan tarjoilijat.
-Suurin osa työntekijöistä miehiä. Naisia yrityksessä on tarjoilijoina ja harjoittelijoina. Erään työntekijän mukaan ala on miesvaltainen mm. siksi, että naiset eivät yksinkertaisesti jaksa raskasta leipomotyötä (toki tässä on muitakin kulttuuriin liittyviä poikkeavuuksia kuten kotiäitiyden suosio)

Samankaltaisuuksia:
-Jos tuotteet tehdään suurena sarjana, on tärkeää muistaa ettei tuote pääse kuivumaan välillä. Työpaikallani oli paljon erilaisia suihkepulloja joita käytettiin paljon jotta kuivuminen voitaisi minimoida.
-Työvaatteet ovat vaaleat - valkoiset, ei koruja, kynsilakkaa
-Siisteys (tietysti), samantyyppiset puhdistusmenetelmät
-Suurempaa kananmunaerää rikkoessa sama tekniikka kuin koulussa opetettu - eli ensin pienempään astiaan n. 5-6kpl ja siitä sitten kaadetaan isompaan astiaan josta näkee määrän. Näin estetään se, että mikäli yksi kananmuna on pilaantunut niin koko 5 litran satsia ei tarvi heittää pois, vain ne pienemmässä astiassa olevat kananmunat.
-Töitä tehdään kaksin käsin. Eli vaikkapa sämpylöitä pellille asetellessa et laita vain yhtä kerrallaan, vaan mieluiten taiteilet siihen kerrallaan neljä - kaksi molemmilla käsillä. Muuten tulee pienoinen hoppu kun erät ovat oikeasti isoja. Leivät riivataan kahdella kädellä.. Ihmisellä yleensä on kaksi kättä ja molempia myös käytetään.

Muita huomioita:
-Paljon erilaisia koneita (laskin ainakin 15 erilaista, laskuissa ei ole joka leipomosta löytyviä peruskoneita kuten uuneja tai taikinan valmistukseen käytettäviä koneita), silti suurin osa työstä tehdään käsin. Koneet lähinnä kaulaukseen sekä sämpylöiden pyörittelyyn/muotoiluun. Esimerkiksi yksi kone tekee sämpyläpallerosta litteän ja kiertää sen sitten rullalle, eli tulee pitkulainen sämpylä.

Sitten vähän kuvia! Valmiista tuotteista en oikein ehtinyt ottaa kuvaa, myymälän puolella oli koko ajan niin hirveästi ihmisiä etten kehdannut sinne mennä kuikuilemaan. Kuvat pitäisi pystyä klikkaamaan isommiksi.
Videoitakin otin, mutta ainakaan toistaiseksi en ole saanut niitä tänne lisättyä. Häätyy tutkia asiaa.













Kauhistus mikä kilometripostaus.. Mutta nyt tämä neiti lähtee ulos kun on niin nätti ilma ! Aurinko paistaa ja lämmintä ehkä joku 20*C. <3

-Mirka

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hei me syödään !

Kunnolliset bloggaajathan kuvaavat kaiken syömänsä.

Bruschetta.
Kaffee und chokoladewiener..asia..
Shoko-latte-machiatto und (JÄÄTÄVÄN KOKOINEN) käse-croissant.

Ja löysimme kaksi ihanaista pientä suklaapuotia. Ostetut konvehdit tosin tuli syötyä ennen kuvaamista. Ups.


Ja mehän olemme kunnollisia bloggaajia. Melkein aina.

Ammatillinen analyysi aiheesta; Tähän mennessä ruoka on ollut hyvää, pettymyksiä ei vielä ole tullut vastaan. Konvehtien ulkonäkö erityisesti miellytti silmää, puhumattakaan itse mausta. Rakennekin oli erinomainen.

Matkaan lähden..

Kuvatiivistelmä matkasta väliltä Iisalmi-Münchenin lentokenttä.

Tää Sacher-kakkupala oli hirmuisen iso! Kahdelle ihmiselle teki tiukkaa mutustaa tämä. Kakkupalan alla oleva lautanen on siis kokoa ruokalautanen..

Münchenin lentokentällä oli Lufthansan asiakkaille ilmaista kahvia<3

Kuvasimme oikein hienon videon jossa Mirka höpöttää reissusta sekavia yliväsymyksen vuoksi. Tässä menossa on suuri keskustelu siitä, julkaistaanko videota koskaan.

Terkuin Mirka und Janne.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Pikapäivitys.

Mirka tässä hei!

Ajattelin näpytellä tämmöisen pikapäivityksen kun sain netin vihdoin toimintaan hostellillani. Hengissä ollaan ja kohteeseen päästy :) Sää on ollut mitä ihanin ! Syksyinen, mutta kuitenkin todella lämmin (ehkä noin +20*C). Kaupunki on ihan mielettömän kaunis.

Tänään kävimme tutustumassa miun työpaikalle, Bäckerei Mertensille. Huomenna menemme tutustumaan Jannen työpaikalle, Bäckerei Langeen.
Miun työpaikalla ei ilmeisesti kukaan puhu englantia, eli tästä tulee todellinen neljän viikon kielikylpy!

Huomenna meillä on tutustumisen jälkeen vapaa-aikaa kierrellä yhdessä pitkin Paderbornia. Ehdimme varmaan myöskin tehdä kunnollisen postauksen huomenna.

Palataan siis huomenissa! See ya!
-Mirka

torstai 17. lokakuuta 2013

Valmistautumista Rovaniemellä.

On syysloma ja mie päätin tulla kotikaupunkiini Rovaniemelle hoitamaan valmistautumisia. Olen ostanut pienet tuliaiset työpaikoillemme ja Jannen sijaisperheelle, tavannut Joulupukin ja etsinyt tarpeellisia juttuja matkalle (mm. matkalaukun).





Ja joulupukkiako ei muka olemassa? Harmittaa kun en tajunnut yhteiskuvaa pyytää ennen kuin pukki karkasi jo Joulunäyttelyn maksulliseen kuvauspaikkaan.


Tässäpä nuo pienet tuliaiset jotka ostin Napapiiriltä. Nämä makeiset on valmistettu käsityönä Rovaniemellä, makuina (kuten kuvasta näkyy) karpalo ja hilla. Olen iloinen siitä, että pakkaustakin on selkeästi mietitty - ainakin miun silmää miellyttää kovasti.

Rovaniemellä satoi ensilumet jokunen päivä sitten, jännittävää nähdä millaiset kelit Paderbornissa on. Pistää miettimään mitä sitä pakkaisi mukaan kun kuitenkin Paderbornissa on varmasti hyvin erilainen sää kuin Suomessa. Pohdinnoille alkaa tulla kiire, kun lähtöön ei ole enää kuin muutama hassu päivä!

Muistakaahan kommentoida Jannen hienoon videopostaukseen toimiiko tuo video teillä. *Tästä* pääset suoraan tuohon postaukseen.

No mutta, semmoisia tunnelmia Rovaniemeltä.
Talvisin terveisin: Mirka

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Urpot ulkomaille.

Normaalisti blogeissa on ensimmäisessä postauksessa kirjoittajan/kirjoittajien esittely. Jotta sääntöön ei tule poikkeusta ja universumin tasapaino säilyy, toistamme tutun kaavan ja kerromme hieman itsestämme ja siitä mikä tämän blogin tarkoitus on.

Kirjoittajia tällä blogilla on kaksi; Janne ja Mirka. Opiskelemme Iisalmessa Ylä-Savon ammattiopistossa leipuri-kondiittoreiksi.

-Välihuomautus: Olemme kirjoittaneet tätä postausta 2,5 tuntia eikä tekstiä vieläkään ole tämän enempää-
Marjakuppileivos kera kahvikupin.
Janne opiskelee neljättä vuotta ja on Mahis-opiskelija, eli toisin sanoen hän saa ammatin ensi keväänä, lukion päättötodistuksen sekä lippiksen (ylioppilaslakin) hän on saanut jo aiemmin. Mirka opiskelee periaatteessa toista vuotta (aloittanut eri aikaan kuin muut ja aiempien opintojen vuoksi opinnot ovat lyhyemmät) ja valmistuu jouluna 2014 toiseen ammattiinsa. Aiemmin hän on valmistunut pukuompelijaksi ammattilukiosta Rovaniemellä.
Tuo luovan kirjoituksen parhaimmistoon kuuluva tekstinpätkä saa nyt kertoa meistä ainakin näin alkuun tarpeeksi, nyt voisimme kertoilla hieman miksi blogi on perustettu.

Eräänä kauniina päivänä meidän luokallemme kerrottiin mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työssäoppimaan. Erästä mainosta lainataksemme; "Siitä se ajatus sitten lähti".
Tätä ajatusta on nyt kypsytelty ja yritetty saattaa sanoista teoiksi loppukeväästä 2013. Matkan suunnittelussa ja järjestämisessä on ollut monia meistä riippumattomia mutkia ja ongelmia mutta nyt on lentoliput varattu eli ymmärtääksemme olemme lähdössä. Kohteena on saksalainen kaupunki nimeltä Paderborn.
20.10 lähdemme Iisalmesta yöbussilla ja 21.10 jätämme ihanaisen kotimaamme ja suuntamme neljän viikon ajaksi leipomoiden, makkaran ja oluen luvattuun maahan työssäoppimiseen.

-Välihuomautus: Meistä ei kumpikaan juo olutta-

Tämä blogi siis kertoo tuosta matkasta, siitä mitä teemme työssäoppimispaikoillamme ja yleisesti elämästämme Paderbornissa. Blogia päivitetään mahdollisimman usein ja kuviakin tulee aina kun mahdollista.

-Kiitos ja kumarrus, terveisin melkein leipuri-kondiittorit melkein ulkomailla.


ps. blogin nimeksi oli tulla Urpot Ulkomailla, mutta opettajamme ei oikein ilahtunut ajatuksesta.